Ronja jalostustietojärjestelmässä

Ronja tuli meille 1,5 vuotiaana muutaman mutkan kautta. Ensin ajatuksena oli että Ronja on vain hetken hoidossa, mutta katseltuani koiraa päivän verran totesin Osmolle että eiköhän me pidetä tämä ihan kokonaan, hyvä koira siitä tulee kunhan kotiutuu. Eikä ole tarvinnut katua. Ronja sopeutui uskomattoman helposti. Ronjalla on luontaista tilannetajua. Vartiointi viettikin toimii juuri niin haluankin sen toimivan. Ovikellon soidessa Ronja jää olohuoneen puolelle seuraamaan tilannetta. Vieraat saavat siihen koskea kunhan ovat hetken istuneet sohvalla ja Ronja on todennut tulijat "hyviksi tyypeiksi". Jos taas vieraat tulevat ovikelloa soittamatta omatoimisesti sisälle niin vastaanotto on melkoisen äänekäs. Myös epäluuloinen ilme kestää huomattavasti kauemmin.

Ronja on meidän oma aituri. Pari metriä korkea tarhan seinä on hetkessä ylitetty ja vapaus koittanut. Eipä onnistu enää, tarha on katettu kauttaaltaan valokatteella. Pihan aitojen yli se ei ainakaan vielä kiipeä. Johtunee siitä että orapihlaja-aidasta löytyy aina Ronjan mentävä kolo. Kauashan neiti ei lähde ja kutsumalla tulee heti takaisin, mutta erittäin paha tapahan tuollainen on. Ensi kesänä on siis ohjelmassa aidan tekoa. Kaipa se sitten alkaa mennä aidoistakin yli. :)

Karvat ovat lähteneet pentujen myötä kokonaan. Luonteeseen on tullut uudenlaista rauhallisuutta ja tilannetajua. Juho on innostunut taluttamaan Ronjaa lenkeillä, joko rattaissa istuen tai vierassä kävellen. Vaikka vastaan tulisi vieras koira jatkaa Ronja rauhallista kulkuaan Juhon rinnalla. Minun tehtäväkseni jää työnnellä rattaita eteenpäin ja ohjata Ronjaa sanallisesti käännöksissä, johtuu varmaan siitä että Juho ei osaa vielä puhua. :) Suojatien edessähän Ronja pysähtyy ilman käskyä. Parempaa ja helpompaa perhekoiraa ei voisi toivoa. Kiitos Petra!

       Odotamme päivää jolloin Ronja oppii rakentamaan legoilla :)

      Kesä 2010

       Talvi 2009

       Kesä 2009