FI MVA

Aamuruskon Rubin "Ronja"

Ronja jalostustietojärjestelmässä

Tuloksia

Helsinki 4.12.2011	Avo Eri1/2 SA PN2 sert vacacib->FI MVA	Julia Ovsyannikova
Helsinki 3.12.2011	Avo Eri1/1 SA PN4 vacacib	Dubravka Reicher
Pori 31.7.2011	Avo Eri1/1 SA PN1 sert cacib ROP	Marja Talvitie
Rauma 14.5.2011	Avo EH	Yolanda Nagler-Magal
Vaasa 9.4.2011	Avo Eri1/1 SA PN2 vasert cacib	Boris Spoljarik
Helsinki 12.12.2010	Avo ERI1 PN4 vasert	Zeew Trainin
Seinäjoki 23.10.2010	Avo EH1	Jesper Andersson
Turku 23.1.2010	Avo ERI1 PN1 sert cacib ROP	Ove Germundsson
Helsinki 13.12.2009	Avo ERI1/2	Stefan Sinko
Tampere 14.3.2009	Avo ERI1 PN3 vasert vacacib	Marina Ostrovskaya
Jyväskylä 22.11.2009	Avo H	Johan Juslin

Helsinki 4.12.2011

Pori 31.7.2011

Ronja tuli meille 1,5 vuotiaana muutaman mutkan kautta. Ensin ajatuksena oli että Ronja on vain hetken hoidossa, mutta katseltuani koiraa päivän verran totesin Osmolle että eiköhän me pidetä tämä ihan kokonaan, hyvä koira siitä tulee kunhan kotiutuu. Eikä ole tarvinnut katua. Ronja sopeutui uskomattoman helposti. Ronjalla on luontaista tilannetajua. Vartiointi viettikin toimii juuri niin haluankin sen toimivan. Ovikellon soidessa Ronja jää olohuoneen puolelle seuraamaan tilannetta. Vieraat saavat siihen koskea kunhan ovat hetken istuneet sohvalla ja Ronja on todennut tulijat "hyviksi tyypeiksi". Jos taas vieraat tulevat ovikelloa soittamatta omatoimisesti sisälle niin vastaanotto on melkoisen äänekäs. Myös epäluuloinen ilme kestää huomattavasti kauemmin.

Ronja on meidän oma aituri. Pari metriä korkea tarhan seinä on hetkessä ylitetty ja vapaus koittanut. Eipä onnistu enää, tarha on katettu kauttaaltaan valokatteella. Pihan aitojen yli se ei ainakaan vielä kiipeä. Johtunee siitä että orapihlaja-aidasta löytyy aina Ronjan mentävä kolo. Kauashan neiti ei lähde ja kutsumalla tulee heti takaisin, mutta erittäin paha tapahan tuollainen on. Ensi kesänä on siis ohjelmassa aidan tekoa. Kaipa se sitten alkaa mennä aidoistakin yli. :)

Luonteeseen on tullut uudenlaista rauhallisuutta ja tilannetajua. pentujen myötä. Juho on innostunut taluttamaan Ronjaa lenkeillä, joko rattaissa istuen tai vierassä kävellen. Vaikka vastaan tulisi vieras koira jatkaa Ronja rauhallista kulkuaan Juhon rinnalla. Minun tehtäväkseni jää työnnellä rattaita eteenpäin ja ohjata Ronjaa sanallisesti risteyskohdissa. Suojatien edessähän Ronja pysähtyy ilman käskyä. Parempaa ja helpompaa perhekoiraa ei voisi toivoa. Kiitos Petra!

Odotamme päivää jolloin Ronja oppii rakentamaan legoilla :)